perjantai 31. joulukuuta 2010

Arkistosta: Frank Turner @ Ruisrock

Vuosi on hyvä päättää muistelemalla sitä lämmintä heinäkuun päivää ja iltaa, jolloin Turnerin Fränkki vieraili varsinaisessa Suomessa, tapasimme hänet ja Frank soitti yhden Ruisrock-keikan.

Lupaamme ensi vuonnakin päätyä hyville keikoille ja päivittää blogia ahkerasti, tulipa Voicen äänestyksessä voittoa tai ei (saa silti käydä äänestämässä ;). Hyvää uutta vuotta, ottakaa iisisti.






Arkistosta: Joss Stone

Ihana Joss Stone kävi laulamassa viime maaliskuussa Helsingin Kulttuuritalolla. Puhelimeen sattui tarttumaan toistaiseksi julkaisematon biisi Come Rest Your Head.



Samalta keikalta näkyy Youtuben syövereistä löytyvän myös videomateriaalia useammankin biisin verran.

TRC-soittolista 2010




Vuoden viimeiset päivät ovat otollista aikaa bongailla monenmoisia vuoden parhaat levyt -listoja. Mekin jo ehdimme omat huippumme listata, peräti kolmeen otteeseen.

Mutta kuten moneen otteeseen monessa paikassa on todettu, levyvuosi oli mainio. Hyviä biisejä ja levyjä tulvi kahmalokaupalla musiikinkuluttajien iloksi.

Alla siis TRC:n poikien yhteistyössä kokoama 100 biisin Spotify-soittolista. Luulisi löytyvän kelpo musiikkia moneen makuun. Noiden sadan biisin jälkeen sopii kuunnella albumit kokonaisuudessaan, joilta biisit on napattu. Toivottavasti tykkäätte.

Täysin aukoton lista ei ole, sillä valtavasti tänä vuonna julkaistua musiikkia ei Spotifyn uumenista ei juuri nyt löydy. Mm. John Hiattin, Tuomon, Sir Elwoodin hiljaisten värien, Joanna Newsomin, Tuomari Nurmion, Arcade Firen, Jätkäjätkien ja The Latebirdsin uutuudet puuttuvat listalta tästä syystä.

Ne löytyvät kuitenkin fyysisinä levyinä fyysisistä kaupoista. Hakekaa omanne.

TRC-soittolista 2010

torstai 30. joulukuuta 2010

Turku Rock City Presents: Dj:t Isukki & Ukkomies

Tapahtui vuonna 1955...

Bill Haleyn Rock Around a Clock jyräsi hittilistoilla. Tänään palataan menneisiin vuosikymmeniin, kun Isukki ja Ukkomies soittavat Wanhan ajan rock'n'rollia tänään bar Kukassa ei aivan kellon ympäri, mutta 22-2.30 kuitenkin. 50-luvun puolivälistä lähdetään ja 60-luvun loppuun asti pitäisi Cadillacin kiitää.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Mainos: Blaze Foley - The Duct Tape Messiah


Pari päivää sitten Blaze Foley mainittiin viikon spotifyn yhteydessä. Nyt miehestä on nettiin ilmestynyt myös pätevä 80-minuuttinen dokkari, joka valottaa pitkän linjan muusikon elämää.

Foleyn tarina on hyvä muistutus siitä, että monet hyvät muusikot eivät saa ansaitsemaansa arvostusta omana elinaikanaan. Joidenkin kohdalle gloria ei osu edes kuoleman jälkeen.

Toisaalta Foleyn tarina muistuttaa musiikin rakastajaa siitä, että etsintäretkiä kannattaa tehdä uutterasti myös top 10 -listojen tuolle puolen.

Katso Duct Tape Messiah -dokkari tästä.

Mainos: Brett Detaria ladattavissa ilmaiseksi


32-Vuotiaan Brett Detarin soolo-debyytti Bird in the Tangle jatkaa viimeaikoina julkaistujen vahvojen jenkki folk-punk julkaisujen sarjaa.

Aiemmin metal-core bändi Zao:ssa ja The Juliana Theoryssä vaikuttanut Detar julkaisi ensimmäisen soololevynsä marraskuun alussa. Huhujen mukaan Detar työsti levyä The Juliana Theroryn aikana tehdyistä yli 50 kappaleesta. Levylle näistä päätyi vain 11 kappaletta, joten odotettavissa saattaa olla lisää hyvinkin pian.

Bird in the Tangle liikkuu samoilla vesillä Ryan Adamsin ja Chuck Raganin tuotannon kanssa, eli jos kyseisten herrojen tekeleet uppoavat, niin Bird in the Tangle on ehdottomasti tutustumisen arvoinen lätty. Levy on kokonaisuudessaan ladattavissa ilmaiseksi Brett Detarin kotisivuilta.

Bird in the Tanglesta saa myös ostettua erikoispainoksen, jolloin tosi fanit saavat myös neljä ennenjulkaisematonta kappaletta.

tiistai 28. joulukuuta 2010

In the year 2011

Katsaus kristallipalloon...

Vuosi 2010 jää aikakirjoihin hyvänä musiikkivuotena. Alkavakin vuosi näyttää jo nyt lupaavalta. Turku Rock Cityn pojat keräsivät muutaman tärpin varmistuneista tiedoista ja pienistä viattomista huhuista.

Levyt:

Erityisesti Isukissa aiheuttaa positiivista kutinaa Foo Fightersin aktivoituminen. Uuden kiekon on tarkoitus tulla ulos keväällä 2011. Dave Grohl kokosi poppoonsa kasaan studioon syksyllä 2010, kun Them Crooked Vulturesin kiertue loppui. Julkisuuteen päästettyjen tietojen mukaan uudesta levystä on tulossa Foo Fighterssin raskain levy. Levyn tuottajana häärii Butch Vig, joka tuotti aikanaan myös Nirvanan Nevermindin. Krist Novoselic on myös vierailemassa tulevalla levyllä. Grohl ja Novoselic eivät ole levyttämässä yhdessä yli 20 vuoteen.



Pitkin vuotta blogissa on vaahdottu aktiivisesti myös Frank Turnerista. Ei siis ihme, että jossain vaiheessa ilmestyvää neljättä pitkäsoittoa odotetaan kuumeisesti blogosfäärin tällä(kin) laidalla. Turner julkaisi Rock n Roll –EP:n vuoden 2010 lopulla, joka antoi viitteitä tulevasta albumista.



Isukki vinkkaa myös, että Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo julkaisee Maan näkyjä-levyn helmikuun 16. päivä. Keskitalohan keikkaili Turun seudulla heinäkuussa, jolloin oli myös Turku Rock Cityn tentissä.



Pojun lapsuuden ja nuoruuden sankari Apulanta on vuoden sapatin jälkeen palannut studioon. Kolme biisiä on jo narulla, ja uutta materiaalia odotellaan kuumeisesti. Mitä velho nimeltä Toni Wirtanen on vuoden tauon aikana kehittänyt viisaan päänsä sisällä? Toivottavasti edessä on paluu juurille.



Turkulainen So Called Plan on myös julkaisemassa kolmatta studioalbuminsa. Ensimmäisen levyn Same About the Sorrow –hitin jälkeen on ollut hiljaisempaa. Vuonna 2008 ilmestynyt kakkoslevy ei suurta suosiota nauttinut, vaikka Pojun stereoissa kiekko pyöri aktiivisesti. Keikoilla kuultu uusi materiaali nostaa odotuksia. Onko kokonaisuus kuten vanhempi materiaali tässä alla.



Raskaammassa sarjassa pitää ehdottomasti muistaa myös, Suomen parhaimpiin punk-bändeihin luettavan The Dwyersin uusi lätty. 2009 ilmestynyt Gas Station Masturbation –debyytti oli täyttä timanttia ja sitä on markkinoitu jenkkilässä asti. Uusi albumi ei toivon mukaan tuota pettymystä.

Runotyttöjen ja Ukkomiehen rakastama Scandinavian Music Group on myös sulkeutunut studioon. Uutta levyä on pukkaamassa loppukevään sydänsurujen soundtrackiksi. Banjoherätyksen pari levyä sitten saanut SMG on kuulemma löytänyt kaapin perältä jälleen sähkökitaran. Joel Melasniemen studiopäiväkirjassa vilahtelee mm. sellaisia referenssibändejä kuin Boston, Crosby,Stills,Nash&Young, 22 Pistepirkko ja Vampire Weekend. Odotamme mielenkiinnolla kakkos- ja kolmoslevyn synteesiä toivoen.



Muita odottamisen arvoisia levyjä on tulossa ainakin PJ Harveyltä (helmikuun 14.). Huhuja on liikkunut myös Rage Against the Machinen uudesta levystä, jonka olisi tarkoitus ilmestyä kesällä.

Keikat:

Tähän mennessä varmistuneista keikoista Isukki odottelee kuumeisimmin System of a Downin kipuamista Provinssirockin lauteille. Myös Poju on suuntaamassa Provinssiin ainakin Anal Thunderin perässä. Muutenkin kesän festivaalitarjonta kiinnostaa Pojua. Avenged Sevenfold lupaili taannoisella Helsingin keikalla pikaista palaamista Suomeen. Ehkä jo kesällä. Provinssi, Ruisrock, can you hear us?

Kovimmat odotukset kohdistuvat huhuttuun Frank Turnerin minikiertueeseen alkuvuodesta. Myös Isukkiin vahvan vaikutuksen Tavastialla marraskuussa tehneen Gaslight Anthemin on huhuttu saapuvan jälleen Suomeen...

Päiväunia Isukki näkee grungelegendojen, kuten Pearl Jam ja Soundgarden, näkemisestä. Ja jos vielä se RATM saataisi Suomeen asti...



Festariuutisten odottelun lomassa Pojun katse on suunnattu tiukasti maaliskuuhun, jolloin Suomeen saapuu The Haunted. Ruotsi-metallin huippunimi on tehnyt vaikutuksen ennenkin Suomessa mm. Turun Klubilla. Tällä kertaa orkesteri seisahtuu Tampereella, Helsingissä, Turussa ja Seinäjoella.

Jos vielä se uudelleen henkiinherännyt skate punk -legenda Blink 182 eksyisi Euroopan kiertueellaan koti-Suomeen, alkaisi Pojun vuosi olla kohdallaan…



Ukkomiehen matkakuume on kohonnut tasaisesti koko vuoden, kun ei ole ulkomailla piipahtanut. Lontoon Hyde Parkissa järjestettävä Hard Rock Calling kiinnostaa isosti, mutta parina viime vuonna siellä ovat esiintyneet E Street Band ja Pearl Jam. Tänä vuonna Bon Jovi. Mutta joku kiinnostava iso nimi ja pari pienempää mielenkiintoista kiinnitystä, niin laitetaan lentoliput tilaten.

Päiväunia tietenkin nähdään (jälleen) Tom Waitsin saapumisesta Eurooppaan. Jos mies vanhalle mantereelle eksyy, Ukkomies on siellä kanssa. Ja totesihan se Brucekin joulukuun alussa Asbury Parkissa "we'll be seeing you soon"...



Jos ei minnekään muualla niin tämän syyskuussa 2011 lienee syytä suunnata viimein tarkastamaan Lahti blues&roots-bileet. Kattaus on nimien puolesta perinteisesti ollut kunnossa.

Kadotetut helmet: Ninni Poijärvi - Virta


Ninni Poijärvi on lienee tunnetumpi monipuolisena sessiomuusikkona, viulistina tai Hoedown-yhtyeen jäsenenä kuin sooloartistina. Vuosien varrella Poijärvi on tehnyt yhteistyötä mm. Ultra Bran, J. Karjalaisen, Heikki Silvennoisen, Astrid Swanin ja Kari Tapion kanssa.

Poijärvi on ehtinyt monenlaista, sillä vuonna 2008 ilmestynyt Virta on kolmas, ja toistaiseksi viimeinen, Poijärven soololevy.

Poijärvi oli ollut hurahtanut juurevaan jenkki-ilmaisuun jo vuosikymmenen päivät, kun Virta ilmestyi. Onnekkaiden yhteensattumien vuoksi Virta taltiointiinkin nopealla aikataululla autenttisessa ympäristössä The Band-rumpali Levon Helmin studiossa Woodstockin maisemissa.

Jengillä oli kuulemma sessioissa kivaa ja rentous välittyy lopputulokseen. Biisit tehtiin perinnetietoisesti pari ottoa ja se on siinä. Fiilis on kohdillaan. Tässä ei ole kiire mihinkään.



Virta on vähäeleinen levy, jossa vähemmän on enemmän. Lopputulos on herkkä ja hauras. Kokonaisuus on ehjä paketti. Taustalla nöyrästi komppaavat tekijämiehet Pekka Gröhnistä Haaviston (Olli&Janne) veljeksiin.

Jo 80-luvulla Poijärvi innostui J. Karjalaisen musiikista. Jiin fraseeraustapa kuuluukin myös Poijärven laulutavassa. Karjalainen myös käy vierailemassa levyllä Soita kitaraa-biisissä. 2005 ilmestyneellä Vapaapäivä-levyllä Poijärvi coveroi tyylikkäästi Jiin Myrskypääskyn.



Myös yhtymäkohtia Honey B&T-Bonesin Aija Puurtisen laulutapaan on havaittavissa. Puurtis-yhteydet eivät lienee kovin suuri yllätys, kun muistaa Poijärven opiskelleen aikanaan Sibelius-akatemiassa laulua juuri Puurtisen johdolla.

Miksi kuunnella: Less is more.

Paras hetki: Vanhalta länneltä, joenpenkan heiniltä ja pölyisiltä kärrypoluilta tuoksuva Vanhat jutut.

maanantai 27. joulukuuta 2010

Viikon Spotify: Blaze Foley - Dawg Years 1975-1978


Vuoden viimeisenä viikon Spotifynä on vuonna 1989 maailmastamme ikuisuuteen muuttaneen Blaze Foleyn tänä vuonna postyymisti julkaistu Dawg Years 1975-1978.

Dawg Years on kaikenkaikkiaan todella kotikuitoinen levy, se koostuu enimmäkseen kotidemoista ja Foleyn ystävien luona levytetyistä kappaleista. Pahimmassa tapauksessa tämä kotikutoisuus käy ilmi Election day -kappaleessa, jossa on kuultavassa hämmentyneen koiran ulinaa taustalla. Cold, Cold Worldin taustalla puolestaan kuulee vauvan jokellusta.

Dawg Yearsin vahvasta kotidemomaisuudesta huolimatta tunnelma levyllä on kohdallaan ja Foleyn tulkinta on vahvaa. Hämmentävää on se kuinka paljon ennen julkaisematonta materiaalia vielä löytyykään Foleyn vanhan sohvan tyynyjen alta.

Tänä vuonna julkaistiin Foleyltä toinenkin levy Sittin By The Road, joka on myös tutustumisen arvoinen tekele.

perjantai 24. joulukuuta 2010

TRC:n joulukalenteri luukku 24.

TRC:n toimitus toivottaa kaikille lukijoilleen rauhallista ja hyvää joulua! Viimeisen luukun takaa paljastuu Ramonesin Merry Xmas (I don't Want To Fight Tonight).

torstai 23. joulukuuta 2010

TRC:n joulukalenteri luukku 23.

Yksi ohittamattomista joululauluista on John Lennonin Happy Christmas (War Is Over). Eikä sitä ohiteta myöskään TRC-kalenterissa.

Biisi levytettiin lokakuussa 1971. Jenkeissä se julkaistiin joulukuussa 1971. Brittipainos saapui kauppoihin vuotta myöhemmin. Alkujaan Lennon kirjoitti kappaleen protestiksi Vietnamin sotaa vastaan, mutta sittemmin se on noussut joulustandartiksi.

Ei siis ihme, että sitä on coveroitu vuosien saatossa enemmän ja vähemmän onnistuneesti. Versiolllaan maailman musiikkitaivasta ovat rikastuttaneet mm. Melissa Etheridge, Tarja Turunen, Celine Dion, Delta Goodrem, Moody Blues, N'Sync ja Diana Ross.

Alkuperäistä ei silti ole ylitetty. Lennonin ja Yoko Onon kanssa studiossa kappaletta tuotti muuten myös Phil Spector.

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Mainos: Uutta Polly Jeania


PJ Harvey on julkaisemassa helmikuun puolessa välissä tuoretta musiikkia, kun Let England Shake -pitkäsoitto ilmestyy. Tuoreelta levyltä on muutamia maistiasia löydettävissä jo netin syövereistä.






TRC:n joulukalenteri luukku 22.

Apulanta on vuosien saatossa noussut hc-punkbändistä Suomi-rockin kaanoniin. Uransa edetessä osaamisaluettaan tasaisesti laajentanut bändi hallitsee nykyisellään varsin laajan tyylikirjon.

Orkesterin Joululaulu osoittaa, että bändiltä löytyy tilannetajua, ironiaa ja näkemystä. Mutta tiedettiinhän se jo kauan sitten, että Toni W on nero. Kuulostaako tämä lähestymiskulmaltaan muuten jonkun muunkin mielestä etäisesti Leeviltä?

tiistai 21. joulukuuta 2010

Arkistosta: Polkabilly rebels

Lännen-Jukaksi naamioitunut J. Karjalainen poikkesi Turussa lokakuun puolessa välissä. Kuten jotkut muistanevat, Turku Rock City jututti Jiitä ennen keikkaa. Mutta tarttuihan tallentimeen myös itse keikalta pari näytettä Polkabilly Rebelsien taituruudesta.

New Orleansin tappelu




Hieno mies Albertti




Minä, Willie ja Charlie

Vuoden biisit 3/3

Eli tältä vuosi näytti Ukkomiehen silmin...

Kymmenen biisiä, joista vuosi muistetaan.



1. I Still Believe - Frank Turner





2. Bring It On - Gaslight Anthem





3. 5th Avenue bar - Dylan Leblanc






4. Little Faith - National






5. Burning The Bowery - Jesse Malin






6. Hilkka Taskinen - J. Karjalainen






7. Vanha biisi - Anssi Kela






8.. Trains Are Leaving The Yard - Magenta Skycode






9. Tuulen poika - Sir Elwoodin hiljaiset värit






10. The Circus - Tuomo



TRC:n joulukalenteri luukku 21.


1970-luvun alussa perustettu Twisted Sister ei ehkä ole maailman paras yhtye. Onneksi se ei myöskään ole maailman ryppyotsaisin yhtye. Bändi kun on sitä sukupolvea, jolloin hard-rock-bändit osasivat myös nauraa itselleen.

Täysiverisen joululevyn julkaisuun meni kuitenkin yllätävän kauan. Vasta 2006 bändi julkaisi Twisted Christmas-albumin, joka kierrättää tunnettuja joululauluja taattuun Twisted Sister -tyyliin.

Twisted Sister ja joululaulut ovat vähän sama kuin aloittaisi ruuanlaiton sillä, että sulattaa kilon voita ja kaataa kattilan puolilleen kermaa. Ei voi mennä pieleen.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Vuoden biisit 2/3

Eli tältä vuosi näytti Pojun silmin...

Kymmenen biisiä, joista vuosi muistetaan.

1. Disco Ensemble - Pitch Black Cloud





2. Anal Thunder - Through Al Bundy's Eyes






3. Jenni Vartiainen - Missä Muruseni on






4. A Day to Remember - Out of Time






5. Jippu & Samuli Edelmann - Jos sä tahdot niin





6. Avenged Sevenfold - Buried Alive





7. Anal Thunder - Topi's Song



8. Disco Ensemble - Protector






9. Mokoma - Rautaa Rinnoista





10. Bullet for My Valentine - The Last Fight


TRC:n joulukalenteri luukku 20.

Jostain syystä lukematon määrä joulukappaleita on käännetty reggaeksi. Suurin osa niistä on tehty nopeasti, halvasti ja muovisesti. Sen vuoksi ne ovat usein sietämätöntä kuunneltavaa.

Onneksi on niitä muitakin kuin mehupillillä tehtyjä reggae-soundeja. Jimmy Cliff, Peter Tosh ja Bob Marley ovat muun muassa tätä kategoriaa.

Viikon Spotify: Junip - Fields


Tämän viikon spotifynä on ruotsalaisen Junip:n ensimmäinen pitkäsoitto Fields, joka julkaistiin aiemmin tänä vuonna.

Junip julkaisi jo 2004 e.p:n Black Refuge, mutta on viettänyt sittemmin enemmän tai vähemmän hiljaiseloa. Bändin keulakuva José González on tosin välissä sooloillut ansiokkaasti. Parhaiten hänet kuitenkin muistetaan muutaman vuoden takaisesta Heartbeats -hitistä, joka oli näyttävästi esillä Sonyn mainoksessa.



Junip pyörähti suomessa viime kesänä Flow-festivaalien ja Oulun musiikkivideofestivaalien yhteydessä. Seuraavan kerran González tulee rämpyttämään kauhoisasti kitaraansa Tavastialle 2. maaliskuuta. Liput kyseiseen tapahtumaan tulevat myyntiin muuten tänään.

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kadotetut helmet: Miljoonasade - Veitsen valossa


Lähes koko 2000-luvun enemmän ja vähemmän telakalla ollut Miljoonasade teki aiemmin tänä vuonna odotetun ja pelätyn päätöksen nykäistä johto hengityskoneesta.

Vuonna 1989 Miljoonasade eli kukoistuskauttaan. Vyöllä oli kaksi levyä, joilta oli irrotettu sellaiset Suomirockin kaanoniin elämään jääneet biisit kuin Lapsuuden sankarille ja Marraskuu.

Maaliskuussa 1989 ilmestynyt Veitsen valossa oli odotettu levy ja se onkin Miljoonasateen eniten myyty levy. Albumi myytiin loppuun, eikä uusia painoksia sittemmin ole otettu. Myöhempinä aikoina levyä ei olekaan ollut juuri liikkeellä vaan fanit ovat joutuneet metsästämään levyä divareista ja netistä.

Veitsen valossa ei sisältänyt kahden ensilevyn kaltaisia täsmähittejä. Suurimmaksi hitiksi nousi ensimmäisenä singlenä julkaistu Olkinainen.



1989 bändin tekstintekijä Heikki Salo ja Olkinaisen säveltänyt Matti Nurro asuivat eri paikkakunnilla ja kävivät tiivistä kirjeenvaihtoa ja c-kasetteja läheteltiin puolin ja toisin.

Salo oli tehnyt Diane Arbusin valokuvien innoittamana tekstin, josta oli innoissaan. Nurro nihkeili tekstin suhteen, mutta sävelsi sen. Biisin perään hän äänitti uuden sävellyksen, johon hän halusi Salon tekevän tekstin. Heikki huomasi oman tekstinsä toimivan Nurron instrumentaalibiisin päälle. Niinpä ne niputettiin ja Olkinainen syntyi.

Vaikka megahittejä ei levylle syntynytkään, useampi bändin keikkasettiin elämään jäänyt biisi levyltä löytyy. Olkinaisen lisäksi (Popedankin coveroima) Mayday mayday ja Runoilija olivat keikkojen vakiokamaa vielä 2000-luvullakin.


Pataässä sen sijaan jäi täysin unholaan, vaikka se onkin levyn parhaimmistoa kaikessa harmittomuudessaan.



Miksi kuunnella: Viimeistelty ja tasapainoinen albumi.

Paras hetki: Ei se Olkinaisen elokuvamaisuus syyttä ole jäänyt elämään.

P.S. Myös Miljoonasateen viimeiseksi kunnon albumiksi jäänyt Siskon luo San Diegoon (2000) on jäänyt historiankirjoituksen lisälehdille. Myös bändin tällä vuosituhannella julkaistut uranniputuskokoelmat sivuttavat tuotoksen täysin. Osittain johtunee siitä, että levy julkaistiin eri levymerkillä kuin koko muu tuotanto. Olisi kuitenkin kohtuullista, että se ei unohtuisi, sillä kyseessä on kelpo levy. Sitä sentään vielä saa jostain, eikä edes maksa paljoa, vaikka hommaisi fyysisenkin kopion.

Arkistosta: Springsteenin haamu Tampereella

Ghost of Bruce Springsteen on valtakunnan paras Springsteen-coverbändi, joka pärjäisi varmasti komeasti maailmanlaajuisessakin vertailussa. Viime maaliskuussa orkesteri soitti kotikaupungissaan Tampereella komean setin.

Alla pari makupalaa tuolta keikalta. Videoiden kuvat ovat Hannu Koirasen taidonnäytteitä Tampereen Klubilla syyskuun alussa nähdyltä keikalta.

Tsekatkaa bändi, kun kohdalle osuu. Uppoaa vähän vähemmänkin Bruceen vinksahtaneeseen.





Vuoden biisit 1/3

Eli tältä näytti vuosi Isukin silmin...

Kymmenen biisiä, joista vuosi muistetaan.

1. Frank Turner - I Still Believe



2. The Gaslight Anthem - Queen of Lower Chelsea



3. Dylan Leblanc - 5th Avenue Bar



4. Danko Jones - Had Enough



5. Jakob Dylan - Everybody's Hurting



6. Neil Young - Walk With Me



7. Timber Timbre - Demon Host



8. Mark Lanegan & Isobel Cambell - Come Undone



9. Mulatu Astatke - The Way To Nice



10. Johnny Cash - Ain't No Grave

TRC:n joulukalenteri luukku 19.

Riippumatta siitä, mitä mieltä Leevi and The Leavingsin musiikillisista ansioista on, Gösta Sundqvistia on mahdoton ohittaa, kun puhutaan suomalaisista eturivin tekstittäjistä.

Göstan tyyli oli jotain ironian ja parodian yhdistävää. Samalla Sundqvistin tekstit olivat niin totta. Suomalaista melankoliaa vedetään huolella ja jatkuvasti kölin ali Göstan teksteissä. Joululaulut, joita Gösta bändeineen ehti tehdä yli levyllisen, alleviivaavat miehen tapaa tekstittää.

Mitä se suomalainen sielunmaisema on? Se on jotain tällaista. Onneksi tämä on duurissa.

lauantai 18. joulukuuta 2010

Captain Beefheart 15.1.1941 – 17.12.2010


Lauantaiaamu valkeni apeissa tunnelmissa, sillä Captain Beefheart on poistunut maailmastamme ikuisuuteen. Oikealta nimeltä Donald Glen Vliet kuoli MS-taudista johtuneisiin komplikaatioihin. Kuollessaan hän oli 69-vuotias.

Captain Beefheart oli tunnettu kokeellisesta tavastaan yhdistellä bluesin, jazzin ja rockin elementtejä.

Beefheart teki myös 1960-70 luvulla paljon yhteistyötä Frank Zappan kanssa.

Hänen tuotantonsa on innoittanut mm. PJ Harveyta, Tom Waitsia, Jack Whitea ja Kurt Cobainia, jonka "parempi"puolisko Courtney Love kuvasi Beefheartin merkitystä eräässä haastattelussa seuraavasti: " Rinnakkaistodellisuudessani ykkösalbumi olisi aina Captain Beefheartin Trout Mask Replica. Kurt ja minä naimme kerran sen levyn tahdissa. Se oli fantastista seksiä"

Kunnianosoitus tämäkin.... RIP Beefheart.


TRC:n joulukalenteri luukku 18.

TRC-joulukalenterin 18. luukun takaa paljastuu tuoreempaa joulumusisointia. 1993 tehdyn Night Before Christmas -leffan musiikkia käsiteltiin 15 vuotta myöhemmin uudelleen nimellä Nightmare Revisited.

2008 ilmestyneellä levyllä biisejä versioivat mm. Korn, Amy Lee, Marilyn Manson ja Jenkkibändi Rise Against. Viimeksi mainittu on tuoreempien punk-poppoiden kärkipäätä ja ansaitsee eittämättä paikkansa joulumusiikkien parhaimmistossa. Bändihän poikkesi viime kesänä myös Ruisrockissa.

perjantai 17. joulukuuta 2010

TRC:n joulukalenteri luukku 17.

1923 syntynyt Albert King ehti vaikuttaa elämänsä aikana moneen musiikin suuntaukseen. Mm. eräskin Pekka Järvinen lainasi Albertilta etuosan taiteilijanimeensä.

Kingin tekemä ja alunperin 1974 levytetty Santa Claus Wants Some Lovin' on myöhemmin ilmestynyt useilla kokoelmilla, mm. 1982 Stax-levymerkin It's Christmas Time Again -kokoelmalla. Santa Claus Wants Some Lovin' on myös moneen kertaan muiden toimesta versioitu kappale. Mm. Lynyrd Skynyrd on tallentanut näkemyksensä vuonna 2000 ilmestyneelle joululevylleen Christmas Time Again.

Koska joulun odotukseen pitää kuitenkin saada annos tanakkaa bluesia, tässä Kingin versio.

torstai 16. joulukuuta 2010

TRC:n joulukalenteri luukku 16.

Kaikista maailman joululevyistä lienee legendaarisin hullun tuottajaneron Phil Spectorin joululevy. Tuolle levyllehän tehtiin myös kappale Christmas (Baby Please Come Home), josta aiemmin joulukalenterista kuultiin Bruce Springsteenin näkemys. Alunperin tuo biisi piti levyttää Ronettesien toimesta, mutta sitä ei saatu toimimaan. Niinpä se annettiin Darlene Loven levytettäväksi.

Wall of soundin kehittäjän joululevyltä löytyy myös 1960-luvun alulla valloittaneen tyttöbändi The Crystalsin näkemys Santa Claus Is Coming To Townista.

Crystals oli aikakautensa menestyneimpiä tyttöbändejä. Hitit kuten He's A Rebel, Then He Kissed Me ja Da Doo Ron Ron olivat kaikki megasuosittuja ja Spectorin tuottamia. Crystalsien Santa Claus Is Coming To Town onkin toteutukseltaan hyvin lähellä Then He Kissed Me:tä. Biisissä Spectorin luoma äänivalli on varsin selvästi esillä.

Spectorin tuottama joululevy julkaistiin joulun 1963 alla. Levyn oli tarkoitus nostaa Spector joulun suurimmaksi hitiksi ja sinetöidä hänen maineensa tuottajaguruna. Levyn myynti kuitenkin kärsi, kun vain pari päivää sen ilmestymisen jälkeen JFK ammuttiin. Spector päättikin vetää levyn ensimmäisen painoksen myynnistä kunnioittaakseen edesmennyttä presidenttiä.

Alusta asti oli selvää, että levyn konseptina on työntää joulu-standardeja wall of sound-puristimen läpi. Idea naulattiin sillä, että esittäjiksi haalittiin Spectorin hulluuteen jo aiemmin tutustuneita artisteja. Crystalsin lisäksi levyllä esiintyvät mm. jo mainitut Ronettes ja Darlene Love.

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Tomppa jalustalle

Uusi rock'n'roll Hall of Famen vuosiluokka on julkaistu. Ensi maaliskuussa nimensä kunniagalleriaan nimensä saavat mm. Dr. John, Alice Cooper ja, kyllä, Tom Waits.

Koko listan aateloitavista voi tsekata Rolling Stonen sivuilta.

Waitsin valinta on vähintäänkin odotettu ja ansaittu. Ensimmäisen levynkin julkaisusta on kulunut jo 37 vuotta. Waits itse kommentoi valintaansa Rolling Stonessa seuraavasti:

"I am still recovering, I never really cared about the Rock and Roll Hall of Fame...but now I am surprised to discover how much I DO care. I'm wondering if I did something wrong."

Alice Cooperhan tulee Suomeen jälleen ensi vuonna. Koskahan sen Tompan saisi tulemaan Tukholmaa lähemmäksi? Tai tulisi nyt edes Eurooppaan.

Arkistosta: Jantso Jokelin vetää hyvin

Joulusiivouksen yhteydessä TRC:n arkistosta löytynyttä...

Joulun lähestymiseen kuuluu kiinteänä osana joulusiivous. Sen voi tehdä toki mielekkäämminkin kuin tarttumalla tiskiharhaan tai pölyhuiskuun.

Tässä tapauksessa se tarkoittaa arkiston (puhelinta muistin, tietokoneen kovalevyn, äänityskaluston
jne.) läpikäymistä. Kuluneen vuoden varrelta on jäänyt monenmoisia muistijälkiä, jotka ovat syystä tai toisesta unholaan.

Vuoden viimeisinä päivinä holvin ovet potkaistaan kunnolla auki. Onpahan sitten ensi vuotta varten pöytä putsattu. Seuraavan parin-kolmen viikon aikana siis tuuletetaan ja tartutaan unholaan jääneeseen materiaaliin.

------------------

Jantso Jokelinin soittoa ja mielipiteitä kuultiin blogissa useampaan otteeseen viime keväänä. Ohessa pari taltiointia Jantson maaliskuiselta keikalta varsin pienen ja tiiviisti pakkautuneen kuulijakunnan edestä.

Sonny Boy Williamson kakkosen Eyesight To The Blindista on oman versionsa aikanaan saattanut levylle myös The Who, vaikka sävellys Tommylla julkaistulla biisillä menikin isosti uusiksi. Jantson näkemys on enemmän Sonny Boyn suuntainen.





Samaisella maaliskuun keikalla kuultiin myös Jantson täällä blogissakin esittämä Blind Lemon Jeffersonin All I Want Is Pure Religion hieman päivitettynä versiona.

TRC:n joulukalenteri luukku 15.

Suomalaisen punkin kultaiseen aikaan (1978 tarkalleen) Poko julkaisi legendaarisen Kylmää joulua! -levyn, joka oli tarkoitettu jaettavaksi promokäyttöön. Levyllä esiintyivät Pokon tuon ajan kovimmat bändit: Teddy&The Tigers, Popeda ja, totta kai, Eppu Normaali.

Vuonna 1978 Eput olivat vielä lähes millä mittarilla tahansa mitattuna katu-uskottava punk-bändi, jolla oli sanomaa. Mainitulle joululevylle Eppujen panos oli Heinillä härkien kaukalon.

Itse biisi lyötiin purkkiin muutamassa tunnissa sen suurempia miettimättä. Pantse kopioi kitarariffit millimetrin tarkasti Sex Pistolsien ekoilta sinkuilta. Juuri huonommaksi ei jää nuoremman Syrjän suoritus, sillä Martti antaa vokaalisesti kaikkensa.

Niin. Entäs se Reskator, jonka Martti ohimennen mainitsee 52 sekunnin kohdalla? Televisiossa pyöri 70-luvulla, kauan ennen tosi teeveetä, Angelica-elokuvien sarja. Tämä Reskator oli Angelican mielitietty.


tiistai 14. joulukuuta 2010

Yhden aikakauden päätös




Vuosikymmeniä turkulaisia levynostajia palvellut levykauppa lyö siis lapun luukulle ensi keväänä. Monessakin mielessä Kanen kivijalkakaupan siirtyminen vain netin syövereihin on odotettua.

Kertooko tämä jotain alan yleisestä ahdingosta vai toteutuuko tässä vain vääjäämättömästi muutaman vuoden ollut nähtävillä ollut syy-seuraus-suhde?

Kanen alamäki on ollut turkulaisten levykauppa-asiakkaiden nähtävillä muutaman vuoden ajan. 8Raidan ja sitä edeltäneen Stupidon (se läheinen ja palveleva) sekä Levykauppa Äxän kaupunkiin tulon myötä kilpailu koveni.

Uutuudet tulivat nopeammin muualle ja myös klassikkolevyjen valikoima (ainakin meikäläisen suosimissa genreissä) huononi. Myöskään hintakilpailussa Kane ei ollut oikein ajan tasalla.

Suurin heikkous, ja ehkä se lopullinen naula, Kanen levykaupan arkkuun oli asiakaspalvelu. En koskaan tuntenut oloani kovin kaivatuksi tai tervetulleeksi Kanella asioidessani. Siinä mielessä iso muutos parempaan on tapahtunut.

Siinä toisessa Eerikinkadun kaupassa asioi mielellään. Usein sinne hairahtuu vaan katselemaan tai höpöttämään. Loppuen lopuksi sieltä poistuu kuitenkin jotain ostaneena. That's what I call business.

Kaikesta marmatuksesta huolimatta olo on rahtusen haikea. Nuori turkulainen diskofiili siirsi levyjä takavuosina säännöllisesti, paljon ja usein herra Kanervan hyllystä omaansa.

Levyarvostelu: Paleface - Helsinki-Shangri-La


Isukki: Onkohan Paleface koskaan saanut levystä yhtä paljon kehuja? On tää Helsinki-Shangri-La kova, vaihto suomenkieleen toimi.

Ukkomies: Enpä usko. Jätkä kyl ryöstöviljelee Asan menestysreseptiä huolella. Sotkee suomalaiseen kansanmusaan hip hoppia.

Isukki: No joo, mutta Asa nyt leikkii muillakin kulttuureilla. En ihan allekirjoita. Ehkä lyriikallisesti samalla tavalla ottaa kantaa, mutta laittaisin ennemmin rinnalle kuin syyttäisin plagioinnista.

Ukkomies: Emmä plagioinnista syytäkään, idean kierrättämisestä vaan. Eikä se oo huono juttu.



Isukki: On se silti ihan eri juttu kuitenkin.

Ukkomies: On tässä omaleimasuutta, en kiellä, mutta on tässä samoja aineksia hyödynnetty kuin Asa.

Isukki: Pale ottaa radikaalimmin kansanmusiikin rappeihin mukaan, kun Asalle se monikulttuurisuus tai kansanmusiikinomaisuus näkyy enemmän musiikissa.

Ukkomies: Tarkoitat siis, että Kalpeanaaman tekstit on enemmän kiinni kotimaisessa yhteiskunnassa ja Asalla kansanmusiikipohja tulee esiin musiikissa, vai häh?

Isukki: Ei vaan tarkoitan, että Kalkkilaivan kapteeni laulaa jopa kansanmusiikkia, kun Asa rappaa ku roiskuu.. Asalle näkyvämmin kansanmusa siis esillä taustoista ja mikseissä.

Ukkomies: Aa. No onhan se tavallaan näin.

Isukki: Tavallaan... Näin se o.
Pakko sanoa vielä tästä, että nämä vierailijat tässä levyllä on kyllä todellinen rikkaus... Tykkään tästä Ylpön biisistä. Tässä on havaittavissa samantyylisiä elementtäjä ku Asalla.
Ja se jos hakee eroavaisuuksia näiden välille, niin Asa on silti lyriikallisesti valovuoden edellä. Mutta on tää silti yksi vuoden parhaimmista kotimaisista levyistä pelkästään sillä perusteella, että tämä on tuotettu ihan vitun hyvin.



Ukkomies: Ugh. Yllättävän pätevä levy. Yo!

Miksi kuunnella: Omaleimainen lähestymiskulma.

Paras hetki: Useaan otteeseen päälle puskevat rapit nyky-yhteiskunnasta

TRC:n joulukalenteri luukku 14.

Blink 182 on monille vain se bändi, joka vuosituhannen vaihteessa oli pinnalla hitillä All The Small Things. 2005 tauolle siirtyneen skeitti-punk-bändin katalogista löytyy kuitenkin myös mainio jouluralli I Won't Be Home For Christmas.

Alkujaan biisi tehtiin 1997, jolloin sitä jaettiin radiopromona. Tuolloin bändissä kannuja paukutti vielä Scott Raynor. Virallisesti biisi julkaistiin megasuosion aallonharjalla Josie (Everything Gonna Be Fine)-sinkun Jenkkipainoksella.

Vaikka isompaa näkyvyyttä sinkku ei koskaan saavuttanut, meni se Kanadassa listakärkeen. Myöhemmin biisi on myös julkaistu useammalla vaihtoehtoisella joulukokoelmalla.

Useamman vuoden huilin jälkeen bändi muuten on tekemässä taas uuttakin musiikkia. Tuoreen levyn pitäisi ilmestyä ensi vuoden aikana. Ensi vuonna bändi rantautuu myös Eurooppaan keikkailemaan.

maanantai 13. joulukuuta 2010

Mainos: Äänestä vuoden musiikkiblogi

Maanantaiaamut ovat usein hämmentäviä. Erityistä hämmennystä tähän maanantaihin tarjosi se, että Turku Rock City on ehdolla Voicen vuoden musiikkiblogiksi.

Äänestäminen on helppoa:

1. Oheinen linkki kannattaa avata uuteen ikkunaan. Linkki äänestykseen on tässä.
2. Pistä taustamusiikiksi tämän vuoden paras biisi, joka löytyy alla olevasta videosta.
3. Äänestä Voicen sivulla Turku Rock City vuoden musiikkiblogiksi. Äänestämiseen menee noin 53 sekuntia.
4. Kuuntele I Still Believe loppuun.
5. Vietä loistava loppuilta esimerkiksi katsomalla Rock Suomen tuorein jakso. Tiistaista eteenpäin se löytyy myös Yle Areenasta.

TRC:n poppoo kiittää nöyrästi ja lupaa jatkaa entiseen malliin.

Ai niin, se biisi:

Viikon Spotify: Dan Mangan - Nice, Nice, Very Nice


Viikon Spotifynä tällä viikolla on Vancouverilaisen Dan Manganin toinen pitkäsoitto Nice, Nice, Very Nice.

27-Vuotias kanadalainen singer songwriter liikkuu sujuvasti indie-rockin ja folkin välimaastossa tyylilleen uskollisesti. Eihän Nice, Nice, Very Nice tarjoa mitään, mitä ei ennen jo oltaisi kuultu, mutta se on silti sopivaa vuodenaikaan nähden talvisen ajomatkan soundtrackiksi.

Jo 2009 Mangan ilmestyneellä E.P:llä Roboteering julkaistu Robots on myös uutukaisella ja se antoi jo aikasemmin paljon viitteitä mihin suuntaan Mangan musiikillisesti on menossa.

Robotsin musiikkivideossa on oivallisesti kunnioitettu 80-luvun jengileffoja.




TRC:n joulukalenteri luukku 13.

Santa Claus Is Coming To Town ja Merry Christmas Baby ovat ne kaksi joululaulua, jotka ovat kuuluneet Bruce Springsteenin ohjelmistoon kaikkein kiinteimmin.

TRC:n kalenterin pakollisesta Bruce-luukusta paljastuu kuitenkin live-veto vuoden 2003 joulukeikoilta. Christmas (Baby Please Come Home) on biisi, jonka myös U2 on tehnyt varsin kelvollisena versiona. Myöskin Leevi And The Leavingsin Jossain on kai vielä joulu kierrättää samoja sointuja ja samaa melodiaa suht samassa järjestyksessäkin.

Tällä kertaa ei kuitenkaan Bonoa tai Göstaa lavalla nähdä, eikä kyllä tarvitsekaan. Bruce, Jesse Malin, Willie Nile, Southside Johnny, Garland Jeffries... Eiköhän tälläkin miehityksellä biisi saada jotenkin läpi kahlattua.

Erityishuomio Max Weinbergin ajassa 3.26 alkavalle rumpusoololle. Ei aina tarvi olla helvetillistä rumpupatteria tai viisi minuuttia kestävää sooloa.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Kadotetut Helmet: Thin Lizzy - Johnny The Fox


Vaikka 1976 perustettu U2 onkin rahallisesti mitattuna menestynein dublinalaisbändi, paras Irlannista lähtöisin oleva bändi perustettiin jo vuonna 1970. Tuolloin alkunsa sai Thin Lizzy.

Vuoteen 1976 liittyen tärkein irlantilaisen musiikkihistorian luku pitäisi olla Phil Lynottin johtaman bändin seitsemännen studioalbumin, Johnny The Foxin, ilmestyminen.

Johnny The Foxin ilmestymisen aikaan bändi ratsasti aallonharjalla ja eli luomiskautensa kiivainta vaihetta. Trad. biisi Whiskey In The Jarin versiointi 1972 oli tuottanut kovan luokan hitin, vaikka bändi ei ollutkaan kauheasti innostunut viskikannun nostamisesta sinkkubiisiksi.

Kitaristi Gary Mooren lähtö bändistä vuonna 1974 ei ollut hidastanut tahtia vaan Thin Lizzyn tahti jatkui tasaisena. Alkuvuodesta 1976 julkaistu Jailbreak nousi valtavaksi hittilevyksi.

Jailbreakin valtaisa suosio johti vääjäämättä siihen, että myöhemmin samana vuonna julkaistu Johnny The Fox ei ollut yhtä suosittu, vaikka levynä se on, jollei suoranaisesti Jailbreakia parempi, ainakin monipuolisempi.



Johnny The Fox osui Thin Lizzyn kaupallisen menestyksen kannalta mielenkiintoiseen notkelmaan. Sekä edeltänyt Jailbreak että Johnny The Foxia seurannut Bad Reputation olivat kaupallisesti menestyneempiä levyjä.

Johnny The Fox on edeltäjäänsä polveilevampi. Thin Lizzy ei pyrikään toistamaan Jailbreakin menestyskaavaa vaan vie musiikillista ilmaisuaan rohkeasti uuteen ja entistä monipuolisempaan suuntaan.

Lynott kirjoitti suurimman osan Johnny The Foxin materiaalista sairasvuoteella. Hän oli sairastunut hepatiittiin. Lynottin sairauden vuoksi myös suunniteltu yhteiskiertue Rainbow'n kanssa peruutettiin.

Johnny The Foxin nauhoituksissa oli myös jännitettä Lynottin ja kitaristi Brian Robertsonin välillä. Kaksikko kiisteli mm. biisien krediiteistä. Erityistä skismaa aiheutti Johnny The Foxin suurimmaksi hitiksi noussut Don't Believe a Word. Lopulta biisi merkittiin yksin Lynottin nimiin.



Vaikka kitaristi Robertson soittikin vielä 1977 ilmestyneen Bad Reputation -levyn parilla raidalla, Johnny The Fox jäi miehen viimeiseksi todelliseksi voimannäytöksi Thin Lizzyn riveissä. Robertson loukkasi kätensä ja suurin osa Johnny The Foxin julkaisua seuranneesta kiertueestakin jäi väliin. Thin Lizzy mm. kiersi Yhdysvaltoja yhdessä Queenin kanssa. Robertsonin tilalla soitti yhtyeen riveihin hetkellisesti, ja myöhemmin hieman pysyvämmin, palannut Gary Moore.

Alkuvuodesta 2011 Johnny The Foxista on tulossa kahden levyn juhlapainos, jossa remasteroidun levyn lisäksi on alternative-versioita biiseistä sekä BBC Sessionsien materiaalia vuodelta 1976. Samaan aikaan Johnny The Foxin kanssa, tammikuun lopulla, ilmestyy vastaava juhlapainos myös Jailbreakista.

Miksi kuunnella: Nasta groove.

Paras hetki: Nimibiisi.

Keikalla: Raised Fist @ Tampereen Pakkahuone 3.12.2010

Jaahas, on jo yli viikko vierähtänyt siitä, kun maailman paras hardcore-yhtye piipahti Suomessa viikonlopun mittaisella vierailulla. Perjantaina ruotsalainen Raised Fist heitti keikan Tampereen Pakkahuoneella K-18 tunnelmissa, ja lauantaina vuorossa oli Helsingin Nosturissa ikärajattomat sessiot. Turku Rock City oli edustettuna Tampereella.


Matka Tampereelle sujui leppoisasti auton takapenkillä keskiketterää lipittäen ja illan artistia kuunnellen. Muutaman kusitauon jälkeen saavuimme turvallisesti perille huolimatta liukkaista ja pimeistä teistä.


Edellisiltä keikkamatkoilta jo hinta-laatusuhteeltaan loistavaksi todettu Omenahotelli toimi jälleen majapaikkanamme. Salatut Elämät hotellilla ja sen jälkeen Ale-pubiin karaoken ja Tampereen juoppojen keskelle. Siinä on muuten hieno baari, iso tuoppi alle kolme euroa. Se näkyy kyllä asiakaskunnassakin.


Tampereella oli kylmä, mutta Ale-pubin kanta-asiakkaita lähti silti mielellään karkuun. Ja minnes muuallekaan, kuin Pakkahuoneen naapuriin Passioniin, Tampereen parhaaseen baariin.


Noh, itse keikka tosiaan. Pakkahuone ei ollut aivan loppuunmyyty, mutta porukkaa riitti silti. Lämppärinä oli Medeia, mutta siitä ei ole kerrottavaa, koska en sitä nähnyt. Bändien lauantainen Helsingin esiintyminen oli sentään myyty loppuun jo hyvissä ajoin.


Raised Fist oli tavoilleen uskollisesti aggressiivinen ja veti mukiinmenevän keikan, mutta siitä jäi kuitenkin hivenen valju maku. Pääsyy pienehköön pettymykseen oli soundeissa, sillä ne oli miksattu ainakin laulun osalta täysin päin honkia. Keikan alussa kyseinen fakta iski turhankin shokeeraavasti vasten kasvoja, mutta loppua kohden asia parani sentään hieman.


Pakkahuoneella kuultiin kappaleita lähinnä yhtyeen uusimmilta albumeilta Sound of the Republicilta ja Veil of Ignorancelta. Se on kuitenkin täysin ymmärrettävää, sillä näillä tuotoksillahan bändi on noussut suuren yleisön tietoisuuteen. Seuraavanlainen kipale tuli myöskin kuultua ja siitä on näköjään tehty uusin videokin.




Solisti Alexander ”Alle” Hagmanin välispiikitkin pysyivät sopivan lyhyinä, vaikka niissä muistettiinkin sopivasti parantaa maailmaa. Erityismaininta lavan edessä velloneesta komeasta pitistä, joka huipentui keikan loppupuolella wall of deathiin.


Pisteet myös Hagmanin paidasta, jonka joku onnellinen fani sai keikan jälkeen omakseen. Siinä kun mainostettiin toista loisteliasta orkesteria länsinaapuristamme (jos joku mietti aikaisemmin mikä on wall of death, niin sellainen kohdassa 2:49):




Soiton loputtua Pakkahuoneen narikka veti täysin jumiin, joten reippaina poikina maksoimme järjestysmiehelle 50 euroa ja lähdimme muutamassa minuutissa jatkamaan iltaa. Voi vain toivoa, että saisimme Raised Fistin taas Turkuunkin lähitulevaisuudessa. Jos ei, niin onneksi The Haunted sentään lievittää tuskaa maaliskuussa.